Pikialustan valmistus

Kaukoputken valmistaminen on monivaiheinen projekti. Seuraavana on vuorossa peilin pinnan kiillotus pikialustan ja ceriumoksidin avulla. Seuraavassa on ohjeet pikialustan valmistukseen.

Pikialustaa varten tarvitaan kipsikiekko, jonka päälle hiontaan tarkoitettu piki valetaan. Varastossa sattui olemaan jäljellä vielä kipsiä, joten valoin tätä varten kokonaan uuden kiekon. Nyt tarpeettomaksi käyneestä hiomatyökalusta voisi tietysti vain irrottaa kolikot ja käyttää siitä vapautuvaa kiekkoa hyväksi. Vaarana on kuitenkin yhä että peilin pinta naarmuuntuu kiillotuksessa, jolloin viimeiset asteet täytyy hioa uudestaan. Työkalun kolikkojen kiinnitys on niin hidasta puuhaa, että jätin sen suosiolla odottamaan hyllylle ehjänä. Toivotaan nyt kuitenkin ettei siihen tarvitsisi enää koskea.

Kiekon valaminen meni jo rutiinilla senttityökalusta tutulla menetelmällä. Tämän jälkeen oli vuorossa kiillotuspien valaminen kipsin pinnalle. Tämä työvaihe vaatikin jo hieman konseptointia. Piki, joka ei ole kiinteää ainetta vaan tahmeaa nestettä, täytyy ensin sulattaa lämmittämällä sitä varovasti hellalla. Tämän jälkeen kipsikiekon päälle kaadetaan sulaa pikeä, ja pien pinta muotoillaan nopeasti peilin pintaan sopivaksi ennen kuin piki jäähtyy liikaa. Näin pikialustaan saadaan hyvä kosketuspinta. Tämä oli siis teoria, sitten käytäntöön.

En omista yhtään ylimääräistä pilattavaksi joutavaa kattilaa, joten piki täytyi sulattaa kertakäyttöisessä muotissa. Idean taustalla on jälleen Ed Jones, joka on tehnyt aiheesta huikean hyvän videosarjan. Valmistin tähän soveltuvan yksinkertaisen muotin tavallisesta alumiinifoliosta, jonka muovasin kipsikiekon ympärille. Induktioliedestä johtuen muotin alle oli keksittävä vielä tasainen ja lämmitystä kestävä magneettinen pinta. Magneetti kädessä kävin kaikki kaapista löytyvät kannet ja purnukat läpi. Lopulta paljastui, että irtopohjavuoan pohjaosa oli kuin olikin magneettinen. Nyt sulattamaan pikeä. Vielä varoituksen sana, pikeä lämmittäessä on oltava varovainen, se syttyy helposti jos lämpöä on liikaa. Sulatus täytyy siis tehdä hiljalleen matalalla lämmöllä.

Kiillotuspien ostin Teknofokuksesta. Pien saa helposti irti kopsauttamalla suljettua laatikkoa vasaralla.

Valamisessa tarvittavan muotin valmistin tavallisesta alumiinifoliosta. Muotista saa oikean kokoisen,
kun sen taittelee ensin kipsikiekon ympärille.

Induktioliesi ei lämmitä alumiinia, joten muotin alle on keksittävä jokin tasainen mutta
magneettinen taso. Irtokakkuvuoan pohja soveltui tähän erityisen hyvin.

Piki sulaa hitaasti ja lopulta se on aivan juoksevaa. Tämän jälkeen piki saa hieman jäähtyä ennen valamista.

Kun piki on aivan sulaa, lämpö laitetaan pois ja piki saa hieman jähmettyä. Juoksevuutta voi kokeilla sekoittamalla piekä puutikulla. Alumiini on todella ohutta, joten liesi kannattaa suojata hyvin. Onnistuin tökkäämään puutikulla muotin pohjaan pienen reijän, ja ulos virtaavasta sulasta piestä johtuen koko loppuvaihe menikin soveltaen.

Jos muotti säilyy ehjänä, koko muotin voi nostaa pien jäähdyttyä varovasti liedeltä peiliaihion päälle. Tämän jälkeen kipsikiekko painetaan vuorostaan muotin päälle, jolloin kipsin pinta tarttuu pikeen. Kiekkoa saa tämän jälkeen painaa lujasti, jolloin muotin pohja prässääntyy peilin pinnan muotoon. Hyvä puoli tässä metodissa on se, että pikialustan ja peiliaihion väliin ei pääse missään vaiheessa syntymän ilmakuoppia. Itselläni piki oli tässä vaiheessa vielä hieman liian juoksevaa, sillä piki pursui painettaessa reunoilta yli. Kun piki on jähmettynyt, voi alustan nostaa pois peilin päältä ja tarkastaa lopputuloksen. Alumiinifolio irtoaa pien pinnasta nykäisemällä, tai no vähintään kuorimalla. Lopuksi saippuoin vielä peiliaihion pinnan, viritin pikialustan päälle ohuen tuorekelmun ja asetin alustan jälleen peiliaihiota vasten. Jätin koko paketin prässääntymään yön yli painojen alle.

Pikialusta kuumaprässätään oikeaan muotoon.

Aamulla pääsin tutkimaan pikialustaa ja olin erittäin tyytyväinen illan koetuksiin. Kosketus näyttää lasiaihion läpi katsottaessa erittäin hyvältä. Suljin pikialustan muovipussiin odottamaan myöhempää loppukäsittelyä.

Pikialusta viimeistellään tekemällä siihen ristikkäiset urat, jolloin pinnalle muodostuu joukko pikineliöitä. Pikineliöiden tarkoituksena on uskoakseni vähentää pikialustan ja peilin välistä kitkaa, ja toisaalta ne parantavat kosketusta kun alustaa prässätään peiliä vasten aina silloin tällöin. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että nostan hattua sille ihmiselle joka keksi tämän ensimmäisen kerran. Pikialustaa tehdessä tulee nimittäin kerran jos toisen ajatelleeksi, että miten ihmeessä tällä ihmisellä on riittänyt uskoa lopputulokseen?

Valmistin ensin ristikon suorat viivat kuumennetulla veitsellä. Tässä ei tarvinnut olla erityisen kranttu, sillä lopullisena tarkoituksena on vain saada pikineliöiden reunat 45 asteen kulmaan. Kun viivat oli vihdoin tehty, nakutin partahöylän terällä reunat valmiiksi. Aluksi tehdyt viivat lähinnä estävät pikeä lohkeamasta holtittomasti. Lopuksi siistin vielä alustan reunat, jotka pursusivat yli pikeä valaessa. Tässä työvaiheessa pyötä kannattaa suojata hyvin. En olisi myöskään sanonut vastaan, jos joku olisi tuputtanut suojakäsineitä. Kädet ovat piessä vielä seuraavana päivänä.

Pikineliöt saadaan aikaiseksi tekemällä pien pintaan ristikko, jonka viivojen väli on noin 2-3 cm. 

Pikineliöiden reunat leikataan 45 asteen kulmaan. Tämä on helppo tehdä kaverilta lainatuilla partahöylän terillä.

Valmis pikialusta, vielä kylmäprässi ja kiillottamaan.

Noniin, kaikki on nyt valmiina killottamista varten. Säilytän pikialustaa huoneenlämmössä pölyltä suojattuna. Olkaa kuulolla!