Peiliaihion kiillotus

Tapahtumarikkaan viikonlopun aikana liikeni hetki aikaa myös tälle kaukoputki-projektille. Samalla alkoi aivan uusi työvaihe, jossa hionnan jäljiltä karhea ja röpeliäinen peiliaihion pinta kiillotetaan pikialustan avulla kiiltävän tasaiseksi.

Ennen kiillottamiseen ryhtymistä pikialusta täytyy vielä kylmäprässätä oikeaan muotoonsa. Prässäyksen ansiosta alustan ja peilin välinen pintakosketus saadaan mahdollisimman tiiviiksi, ja samalla varmistetaan ettei piessä ole teräviä reunoja. Asetin pikialustan päälle ensin tuorekelmun, jotta peili ei vahingossakaan tarttuisi kiinni pikeen (takertumisesta oli jo tarpeeksi ikäviä kokemuksia ensimmäisten kipsikakkujen kanssa).

Työ aloitetaan sekoittamalla jauhemaisesta ceriumoksidista ja vedestä tuhti liuos. Tein valmiin sekoituksen kannelliseen lasipurkkiin, jotta ainetta ei tarvitse jatkuvasti olla sekoittamassa lisää. Tämän jälkeen pikialustan ruudukon muodostamat neliöt "maalataan" ceriumoksidilla ja ruvetaan kiillottamaan. Käytin tahnan levittämisessä tavallista pensseliä, joka osoittautui ihan näppäräksi tavaksi.

Ceriumoksidia joutuu lisäämään alussa tiheämmin, kunnes alusta ja ruudukko on maalautunut kunnolla.

Peilin kiillottaminen on vähemmän sottaavaa ja desibeileiltään hiljaisempaa puuhaa kuin hiominen. Tämä työvaihe myös kestää selkeästi pitempään, ja niinpä siirryin tässä vaiheessa työhuoneelta puhtaampiin sisätiloihin.

Pehmeä piki aiheuttaa peiliin helposti muotovirheitä. Kiillottamisessa sekä lasiaihiota että pikialustaa tulee kiertää jatkuvasti akselinsa ympäri, jotta peilin pinta pysyisi lähellä palloa. Myös työntöjen kuuluu olla epäsäännöllisiä ja lyhyitä, peilin keskusta saa liikkua korkeintaa 1/3 halkaisijasta. Täysin satunnaiset liikkeet ja satunnainen alustan kierto kumoavat virheiden vaikutuksen, ja lopputuloksena on pallo.

Ceriumoksidin ansiosta lasiaihio tuntuu liikkuvan pikialustan päällä jähmeästi kuin hidastetussa filmissä. Aluksi ainetta piti lisätä jatkuvasti lisää ettei peili jymähdä kiinni. Kun alusta oli lopulta värjäytynyt kunnolla, riitti että ceriumoksidi-vesi-liuosta lisäsi harvemmin. Neljänkymmenen minuutin jälkeen päätin jo ohentaa liuosta, jotta seos ei olisi liian tahmeaa.

Peiliaihio on lähtenyt kiillottumaan keskustan tuntumasta. Pinnassa näkyy renkaan muotoinen kiiltävä vyöhyke. 

Peilin pitäisi teoriassa lähteä kiillottumaan aluksi keskeltä, joka on pisimpään ja eniten kosketuksissa pikialustan kanssa. Reunat kiillottuvat viimeiseksi. Kiillotin peiliä sekä lauantaina että sunnuntaina puolitoista tuntia. Ensimmäisen illan jälkeen peiliaihion pinnassa ei ollut tapahtunut vielä silminnähden mitään muutosta. Tästä en liiemmin välittänyt, jo toisena päivänä pintaan ilmestyi renkaan muotoinen kiiltävä vyöhyke! Keskusta ja reunat ovat edelleen sameita. Tästä voisi siis päätellä, että joko peilissä tai pikialustassa on keskellä kuoppa. Tai sitten ei. Tiedä häntä. Seuraava rupeama taas paljastaa miten työ etenee. Sitä odotellessa.