Hienohionta

Nämä paperityöt laahaavat aina jäljessä, sillä peiliaihion työstö eteni hienohiontaan jo viime viikonloppuna. Pitkä päivitysväli johtuu lähinnä siitä, että blogipostausta varten tekisi aina mieluusti kaiken pohjatyön valmiiksi. Käytännössä hionta ja mittaukset jakaantuvat usein eri päiville, jota seuraa pari päivää pohdintaa ja suunnittelua. Nyt sitten vapautui hetki kirjoittamiselle, ja edelleen on muutama asia jotka pitäisi tehdä tätä postausta varten (kuten esimerkiksi napata makrokuvat tämänhetkisestä tilanteesta). Seuraavassa on tiiviestettynä selonteko kuluneesta viikosta.

Hienohionnassa hiomajauhe vaihtuu piikarbidista alumiinioksidiin. Käytän tässä kahta jauhetta, alumiinioksidi 30 ja 15 mikronia. Samalla vaihuu myös karkeutta kuvaavan suureen tulkinta, sillä tästä eteenpäin pienempi luku tarkoittaa hienompaa jautetta.

Ryhdyin työhön karkeammalla 30 mikronin jauheella. Aine muistuttaa ulkoisesti leivinjauhetta, sillä se on erittäin tomuavaa ja väriltään valkoista. Korjatulla työkalulla hionta tuntuu suorastaan juhlalliselta! Kuumaprässi on toiminut hyvin, ja kontakti työkalun ja lasin välillä on hyvä. Ensituntuma on se, että hiomajauhetta saa nyt laittaa runsaasti, sillä aine tuntuu sulavan veteen. Toisaalta seos kestää pidempään, eikä sitä tarvitse lisätä niin usein kuin piikarbidia.

Käytin tämän asteen hiontaan kokonaisen tunnin, ja ilman sen suurempia viivyttelyjä jatkoin saman tien viimeiseen asteeseen. Tässä välissä puhdistin kuitenkin työpöydän, ympäristön ja työkalun korostetun tarkasti aikaisemmasta hiomajätteestä. Viritin hiomapöydän alle vielä mustan jätesäkin, ja suihkutin sen varuiksi kosteaksi. Pöly ei leviä niin helposti ympäriinsä märältä pinnalta.

Hienohionta alkaa - hiomajauheena alumiinioksidi 30 mikron.

Työkalun korjaus onnistui hyvin.

Ajattelin etukäteen että yksi tunti riittää myös tähän hienoimpaan asteeseen karheudella 15 mikronia. Tunnin hionnan jälkeen pinta näytti jo silmämääräisesti tasaiselta, mutta tarkistin tilanteen vielä varuiksi luupilla. Pinnalla näkyi siellä täällä mikroskooppisen pieniä pisteitä. Ei muuta kuin takaisin töihin. Jatkoin hiontaa vielä toisen tunnin, ja tämän osion lopussa irtosi taas pari kolikkoa työkalun reunoilta. Kello oli jälleen kerran jo pitkälti aamuyön puolella, ja jouduin lopettamaan tällä kertaa tähän. Hiontaa kertyi yhteensä 180 minuuttia.

Lasin pinta on tässä vaiheessa jo niin tasainen, että se heijastaa valoa myös kuivana kunhan valon tuloulma on tarpeeksi pieni. Alla on kuva loisteputkivalon heijastuksesta kuivan kiekon pinnalta.

Hienohionnan jälkeen peiliaihio heijastaa jo selkeästi valoa.

Seuraavana päivänä mittasin jälleen pinnan muodon ja peilin kaarevuussäteen. Pinta on taas palannut kivasti palloksi, kiitos varmasti korjatun työkalun. Virhe on tällä hetkellä enää +-0.0045 mm. Sain polttovälin uudeksi lukemaksi F = 1209.65 mm. Pinnan muoto siis elää edelleen, mikä lienee osasyy siihen että hienohionta on kestänyt näin kauan.

Kuluneen viikon aikana otin jo ensimmäiset askeleet kiillotukseen valmistautumisessa, kun valoin kokonaan uuden kipsikiekon tulevaa pikialustaa varten. Tämä onnistui jälleen erinomaisesti. Seuraavana on vuorossa pien käsittely.

Nyt viikko hionnan jälkeen tarkstin vielä peiliaihion tilanteen. Kiekon keskeltä karheus on tasaista, mutta reunoilla on edelleen nähtävissä joitain pieniä karheuksia edellisistä asteista. Nämä pisteet näkyvät hyvin taskulampun avulla läpivalaistessa ja luupilla katsottaessa. Epäpuhtaudet kimaltavat kirkkaina, kun muuten pinta on tasaisen samean harmaata. Pinnassa on myös muutama tuskin näkyvä naarmu. Täytyy vielä käydä siloittamassa pintaa ennen kiillotusta, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.

Vasemmalla on makrokuva peiliaihion pinnasta alumiinioksidi 30 mikron hionnan jälkeen, ja oikealla 15 mikron jälkeen.