Valmistautuminen peilin muotoiluun

Seuraavaksi on luvassa peilin muotoilua. Ennen työhön ryhtymistä lähdin kartoittamaan peilin nykyistä tilannetta, ja seuraavassa on esitetty tästä yhteenveto ja tuomio.

Ensinnäkin, kiillotuksen jälkeen peilin pinnan ihanteellinen lopputulos on pallo. Se on seurausta siitä että pikialusta on hyvässä kontaktissa peilin kanssa ja että kiillotuksessa käytetyt liikkeet ovat olleet tarpeeksi satunnaisia.

Peilin pinnan muotoa voi tarkkailla sen heijastaman valon avulla. Tähän on useita metodeja, mutta lähdetään nyt ihan yksinkertaisesta liikenteeseen.

Ensimmäinen testi paljastaa että aikaisempi epäilyni vyöhykevirheestä piti paikkansa. Seuraava video on kuvattu asettamalla kamera ja valonlähde lähelle peilin kaarevuuskeskipistettä. Heijastuksesta näkyy että peilin keskustassa on maljamainen painauma. Tämä painauma selittää hyvin miksi alue ei meinannut millään kiillottua.

Epäilen että tämä vyöhykevirhe syntyi jo hienohionnan puolivälissä. Muistan että jossain vaiheessa yritin korjata keskustan kohoumaa, ja tässä yhteydessä hioin muutaman minuutin peilin keskustaa. Tämä oli virhe ja virhe näkyi jo aikaisemmin mikrometrillä tekemissäni mittauksissa. Hienohionta ja kiillotus eivät riittäneet korjaamaan muotoa oikeaksi. Alla on hahmotelma peilin nykyisestä muodosta.

Peilin keskellä näkyy maljamainen painauma. Muoto tulee esiin kun peiliä tarkastelee kaarevuuskeskipisteestä käsin.

Tavoitteena peilin muodolle Newton-kaukoputkessa on paraboloidi. Paraboloidi heijastaa optisen akselin kanssa samansuuntaiset valoaallot samaan pisteeseen, jolloin peilin muodostama kuva äärettömän kaukaisesta valonlähteestä on terävä.

Ensimmäinen tehtävä on saada poistettua malja ja epäsäännöllisyydet. Tätä varten lähden kokeilemaan lyhyitä työntöjä, joiden pitäisi johtaa palloon. Toinen tavoite on viimeistellä Ronchi-hila sekä optinen tarkkuuspöytä. Näitä tarvitaan kun peiliä muotoillaan paraboloidiksi.