Työkalun huolto

Pyöriteltyäni muutaman päivän peukaloita kaivoin jälleen kipsikiekon ja siitä irronneet kolikot esille. Nyt on suoritettava työkalun perusteellinen huolto, jotta peilin hiomisen voi suorittaa loppuun. Oikeastaan tämä on jo kolmas huoltokerta, mutta  aikaisemmin on täytynyt kiinnittää vain yksittäisiä kolikoita. Nyt irtonaisia oli melkein kolmannes.

Pikeä, kynttilä, tongit ja iso mutteri. Näillä homma hoituu. Aloitin työstämään kiekkoa kymmenen jälkeen illalla. Tunnin äheltämisen jälkeen viimeisen kolikon kohdalla tulikuuma mutteri lipesi tongeista ja sohaisin työkalun pintaan oikein kunnolla ison naarmun. Suunnilleen yhtä monta kolikkoa irtosi kuin olin saanut tähän mennessä kiinnitettyä. Omstart! Myöhään yöllä sain homman vihdoin valmiiksi. Täytyy taas kerran todeta, että kaukoputken rakentaminen vaatii tarpeen tullen erittäin pitkää pinnaa. Tai sitten rakentaminen on helppoa, mutta olen yksinkertaisesti tavanomaista sählempi. Niin tai näin, tarkoituksenani ei ole missään nimessä vaijeta tai peitellä epäonnistumisia tai vastoinkäymisiä projektin aikana. Päin vastoin ajattelin kirjoittaa ne kaikki tänne muistoksi pitkästä oppimisprosessista ilman turhia liioitteluja. En ole nähnyt kenekään tekevän kaukoputkea, ja tämä on ensimmäinen oma kaukoputkeni, joten ei voi tietää onko se hankalaa.

Aamulla laitoin korjatun työkalun ja peiliaihion vielä kuumaprässiin noin 30-40 asteiseen uuniin, jonka jälkeen kasa kirjoja päälle koko loppupäiväksi. Nyt näyttää siltä että työkalu on taas entisensä.

Jatkohiontaa ja muutama pieni takaisku

Viikonloppuna oli vuorossa peilin jatkohionta piikarbidin asteilla n:o 220 ja 500. Näistä karhampi jauhe eli n:o 220 on rakenteeltaan vielä selvästi rakeista, mutta hienompi jauhe n:o 500 on jo ilmassa pölyävää tomua. Hioin käytännössä koko rupeaman perinteisiä w-muotoisia työntöjä työkalu alla. Edellisestä hiontakerrasta oppineena lisäsin jauhetta aluksi reilusti ja usein, jotta hioma-alusta "täyttyisi" sopivasti ja hionta helpottuisi. Vaikuttaa siltä että mitä hienompi jauhe, sen enemmän hionta tuntuu vaativan vettä. Hioma-aine koppuroituu nopeasti kun vesi haihtuu pois.

Sottaista puuhaa. Hioma-aine koppuroituu nopeasti työkalun pintaan.

Tällä kertaa ensimmäiset ongelmat liittyivät työkalukiekkoon. Olin jo valmiiksi ehostanut kiekkoa jo ennen tähän hiontakertaan ryhtymistä kiinnittämällä muutamat kolikot uudestaan. Tästä huolimatta ensimmäisen asteen jälkeen oli irronnut jo viisi kolikkoa, ja toisen asteen kanssa en edes jaksanut laskea. Epäilen vahvasti että syy näin merkittävään kolikkokatoon johtui siitä kun palautin heti alussa irronneet kolikot kellumaan irtonaisina työkalun pinnalle. Hiotessa nämä kolikot pääsivät sitten hieman liikkumaan ja saattoivat näin irrottaa ympäriltä lisää kolikkoja. Niin tai näin, työkalu on puhdistettava ja ehostettava ennen seuraavia kahta viimeistä vaihetta.

Hioin peiliä reilun tunnin molempia asetetta kohti, yhteensä 130 minuuttia.  Hionnan välissä oli hyvä siistiä paikat hiontapölystä ja tarkastaa pinnan rakenne suurentavalla luupilla. Pinta näytti molemmissa vaiheissa tasaisen karhealta, eikä missään päin näkynyt sanottavasti poikkeuksia. Alla on lähikuva peilin pinnasta momepien asteiden valmistuttua. Kuvista näkyy hienosti miten lasinen pinta on silinnyt.

Pinnan rakenteen tarkkailua suurentavalla luupilla.

Lähikuvassa peiliaihion pinta. Vasemmalla tilanne piikarbidi n:o 220 ja oikealla n:o 500 jälkeen. Ero on jo silmämääräisesti tarkasteltuna melkoinen verrattuna edellisiin hioma-asteisiin, sillä melkein kaikki rakeisuus on poissa.

Päätin vielä hetki sitten mitata peilin pinnan muodon tämän hiontasession jäljiltä. Ja hyvä niin, sillä vaillinainen työkalu näkyi nyt jo numeroissa. Peilin keskiosa ei ole syventynyt samassa suhteessa reunojen kanssa, vaan se oli jäänyt hieman korkeammaksi (noin 20/1000 mm). Peilin keskellä on siis kohouma. Tämä selittyy sillä, että työkalusta oli irronnut muutama kolikko juuri kriittisesti keskikohdasta. Koska hienohionnassa päällä oleva peili saa liikkua vain 1/3 halkaisijasta, ei tälle keskikohdalle tullut näin yhtä paljon kulutusta kuin peilin reunoille. Onneksi ero on vielä sen verran pieni, että tämän voi korjata viimeisillä asteilla. Tärkeintä on nyt saada työkalu taas priimakuntoon.

Ainiin ja ne laskelmat. Reunojen kaarevuussäde on erittäin lähellä toivottua, ja keskustan kohouma hieman pidentää tulosta. Kahdella mittauskerralla sain polttovälin keskiarvoksi noin 1215 mm. Näihin kuviin näihin tunnelmiin.

Mahtavaa Philae!

Kaukoputki saa huilata nyt muutaman päivän. Tästä huolimatta tämä viikko on ollut poikkeuksellisen virittynyt astronomian saralla. Philae laskeutuja onnistui hetki sitten laskeutumaan Rosettan hartioilta komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenkon pinnalle. Luotaimen matkaa on ollut jännä seurata, ja pitkä odotus palkittiin varmasti monen ihmisen kohdalla. Myönnän että Twitteri ja ESOCin suora televisiolähetys saattoivat olla tänään koko päivän auki myös allekirjoittaneella:) Vinkkinä voin sanoa että Jari Mäkinen on avannut sekä Rosettan että muiden luotaimien taustoja kirjassaan Avaruusluotainten ABC. Vielä onnittelut siis @ESA_Rosetta ja @Philae2014.

Alkuviikosta, vain muutamaa päivää aikaisemmin päättyi Blue Dot tiimin kuusi kuukautta kestänyt vuoro kansainvälisellä ISS-avaruusasemalla. Aivan huippua miten Alexander Gerst on raportoinut matkan kulkua suoraan avaruudesta käsin. Ryhmän astronautit laskeutuivat onnistuneesti Soyuzilla takaisin maan pinnalle maanantaina. Pian taivaalle lähtee uusi ESO:n astronautti Samantha Cristoforetti, toivottavasti hän jatkaa tarinointia yhtä innokkaasti.

Näissä tunnelmissa oli myös suorastaan pakko käydä katsomassa Christopher Nolanin juuri ensi-iltaan tullut elokuva Interstellar, joka kunnioittaa kivasti edeltäviä elokuvia. Näissä tunnelmissa.

Jutun kuva on lainattu Rosettan Twitter tililtä.

Seuraava aste

Jännitys tiivistyy, miten uusi työkalu toimii käytännössä? Seuraako sen käytöstä vain enemmän tuhoa kuin edistystä? No tämä selviää vain kokeilemalla. Käärin hihat ylös ja palasin takaisin kellarin verstaalle. Aloitin tämänkertaisen hiontasession piirtämällä tussilla viivat lasin reunasta reunaan. Kuvion kulumisen avulla voi sitten yrittää tehdä päätelmiä, onko työkalulla ja peilillä hyvä kosketus.

Peiliaihion pintaan on piirretty viivat työkalun ja peiliaihion välisen kosketuksen testaamiseksi.

Seuraavaksi täytyi tunnustella uutta työkalua hiontapöytään. Olin kiinnittänyt pöydän kolme reunatukea sen verran lähekkäin toisiansa, että reunoiltansa hieman soikea työkalu ei päässyt pyörimään ongelmitta alustalla. Siirsin ensitöiksi yhden kiinnikeen kauemmaksi, ja valmistin uuden puukiilan. Kiilan avulla työkalun ja peiliaihion saa nopeasti kiinnitettyä ja irrotettua alustasta.

Hiomapuuhaan ryhtyminen ei useinkaan tunnu suoraviivaiselta. Olin valmistautunut hiomaan jo edellisenä iltana, mutta tällöin paljastui että muutamat työkalun kolikoista olivat irronneet prässissä. Niinpä käytin eilisen työskentelyajan työkalun parantamiseen.

Mutta nyt pääsin vihdoin oikeasti hiomaan. Seuraava aste alkuhionnassa on piikarbidi n:o 180. Ripottelin karboa peiliaihion päälle, ja levitin sen tasaisesti lasille. Hionnan loppupuolella toimin saamani vinkin mukaan ja lisäsin veden joukkoon myös muutaman tipan tiskiainetta, jotta hionnassa syntyisi saippuakuplia. Kuplat auttavat hioma-aineen pysymistä työkalun ja peilin välissä.

Tussilla piirtämäni kuvio katosi muutamassa hetkessä lasin pinnasta. Kosketus oli siis suhteellisen tasainen. Myös muutama kolikko irtosi heti kättelyssä. Kävi juuri niin kuin olin pelännyt, sillä nämä olivat ne kolikot joiden kanssa olin pihistellyt piillä kiinnitettäessä. Päätin kuitenkin olla välittämättä tilanteesta, sillä kolikot irtosivat eri puolilta alustaa ja yleisvaikutelma oli edelleen tasapainoinen.

Piikarbidi ei aluksi meinannut pysyä paikoillaan kiekkojen välissä. Tahna valui hiotessa pois kolikkojen pinnalta muutamassa kymmenessä sekunnissa. Tämän hiontavaiheen ei pitäisi viedä kokonaisuudessa kauaa, joten lisäilin rohkeasti karboa muutaman minuutin välein. Jossain vaiheessa noin 45 minuutin tienoilla työkalun pinnalle oli kertynyt niin paljon muhjua, että hionta alkoi onnistua myös pidempiä aikoja. Nyt riitti että uutta ainetta lisäili noin 5-10 minuutin välein. Jatkoin hiontaa tämän jälkeen vielä tunnin ajan, jonka jälkeen pinta näytti jo paljain silmin aivan tasaisen karhealta. Lopuksi vielä työkalun ja työtason huolellinen siivous.

Myöhemmin pääsin tutkimaan peiliaihion pinnan rakeisuutta pienellä luupilla. Nappasin seuraavat kuvat valaisemalla pintaa peiliaihion takapuolelta. Pinta näyttää myös lähietäisyydeltä muuten tasaiselta, mutta siellä täällä on pieniä neulanreikiä, jotka kimaltelevat selvästi kirkkaassa valossa. Nämä ovat kuin pieniä monikulmaisia monttuja jäätiköllä. Yhteensä tällaisia pisteitä on arviolta 5-6. Uskoisin että seuraavat asteet kuluttavat pinnan näiden tasolle, joten tämä on tuskin este seuraavaan asteeseen siirtymiselle. Lasiaihion sisällä näkyy myös jonkinverran pieniä ilmakuplia. Toivotaan ettei hionta yllä niin syvälle että kuplia paljastuu näkyviin. Tällaisen kuopan poistaminen hiomalla tuntuu mahdottomalta.

Yllä on lähikuvassa peiliaihion pinta piikarbidi n:o 80 jälkeen, ja oikealla piikarbidi n:o 180 kohdalla. 

Mittasin myös peilin polttovälin. Se on tällä hetkellä erittäin hyvä F = 1216 mm. Päätin vielä varmistaa tämän tuloksen perinteisellä testillä, jossa märkää lasiaihion pintaa valaistaan taskulampulla ja heijastuneeta kuvasta etsitään se kohta valkoiselle paperilapulle, jossa valonsäde on pienimmillään. Hyvälle näyttää, vaikka ei tästä niin tarkkaa lukemaa saa :) Pinnan pallomaisuus oli sekin parantunut huomattavasti sitten edellisen mittauksen. Viiden eri mittapisteen syvyysero sferometrilla mitattaessa on noin +- 0.001 mm! Sain saman tuloksen usealla mittauskerralla.

Täysikokoinen "Senttityökalu" peiliaihion hienohiontaa varten

Periaatteessa peilin hionnassa ei kannata käyttää alimittaista työkalua, ellei ole aivan pakko. Pienestä kiekosta aiheutuu helposti taitetta ja muita ikäviä muotovirheitä. Suurien peilien kanssa ei välttämättä ole vaihtoehtoja, mutta kahdeksan tuuman työkalun valmistaminen ja käyttö on vielä mahdollista. Niinpä seuraavaksi työlistalla oli uuden täysimittaisen työkalun valmistaminen.

Täysikokoinen työkalu peiliaihion hienohiontaa varten.

Lähdin aluksi kartoittamaan erilaisia mahdollisuuksia tutkimalla mitä muut ovat aikaisemmin tehneet. Hyvä ja ilmeinen paikka lähteä liikkeelle on Tähdet ja Avaruus - lehden keskustelufoorumi, josta löytyy paljon hyvää keskustelua aiheen tiimoilta.

Useat harrastajat ovat valaneet työkalunsa joko kipsistä tai rautakaupoista saatavilla täytemassoilla. Näille materiaaleille on yhteistä se, että pehmeä massa ei kestä hiontaa. Kiekko on päällystettävä jollain kovalla materiaalilla, kuten esimerkiksi tiilenpalasilla. Päädyin itse hakemaan mallia Ed Jonesin "penny toolista", joka lanseerattakoon tällä puolella Atlantia nimellä Senttityökalu. Tarkoituksena on siis valmistaa täysikokoinen kipsikiekko, joka pinnoitetaan hionnan kestävillä metallisilla kolikoilla. Tässä yhteydessä täytyy mainita, että Edin tekemät tutoriaalit ovat toimineet henkisenä tukena aivan projektini alkumetreiltä asti.

Ensin täytyy kuitenkin kertoa lyhyt tarina siitä, mitä ei missään tapauksessa kannata tehdä. Tämän jälkeen varsinaiseen asiaan, eli miten työkalun saa tehtyä.

Mielestäni olisi sopivaa keksiä jokin laki, aivan kuten esimerkiksi Murphyn laki, joka kiteyttäisi sanonnan hiljaa hyvä tulee. Pitkät työpäivät ja vähäuniset yöt vaativat nimittäin veronsa. Olin ostanut työkalua varten tarvittavat kipsit varastoon jo viime kesänä. En ole aikaisemmin käsitellyt kipsiä, joten homma täytyi opetella alusta alkaen. Valoin ensimmäisen kiekon onnistuneesti, mutta sitten paljastui että kipsi ei irtoa kovin helposti karheaksi hiotusta lasipinnasta. Olin epähuomiossa suojannut nurjan puolen peilistä muovipussilla, kun se oli tarkoitus tehdä. Yritin useana iltana epätoivoisesti irrottaa kiekkoa vahingoittumattomana, kunnes jouduin antamaan periksi ja käyttämään keinoja jotka päätyivät kiekon tuhoon. Tässä yhteydessä tapahtui se pahin asia mitä voi tapahtua, ja joka toivottavasti antoi opetuksen koko loppuiäksi. Lähdin väsyneenä irrottamaan kipsiä irti pala palalta käyttäen talttaa ja vasaraa. Virhe. Vaikka yritin olla varovainen ja käytin vain vähän voimaa, vasara lipsahti ja hipaisi peiliaihion lasista reunaa. Näin heti että lasiaihioon syntyi särö. Kuvainnollisesti sanoen näin punaista ja mieleen vyöryi ajatus että tämä oli tässä, projekti on pilalla. Pakkasin masentuneena kiekon ja lasin muodostaman möhkäleen hattuhyllylle, ja päätin palata asiaan kunnolla levänneenä. Niin sitten vierähti viikko jos toinenkin.

Vihdoin koitti viimeinen kesälomaviikko ja uskaltauduin tutkimaan aikaisemmin tekemieni tuhojen laajuutta. Peiliaihioon oli tosiaan tullut särö, mutta onneksi se oli kooltansa vain muutaman millimetrin levyinen ja sijaitsi reunaviisteessä. Pakkasin tarvittavat työkalut ja kävin verstaalla taas kipsin kimppuun. Tällä kertaa vasara sai jäädä hyllylle lepäämään, ja päätin poistaa kipsin hallitusti sahaamalla sen pienempiin osiin. Noin tuntia myöhemmin kipsityökalu oli neljässä palasessa, ja lasiaihio sai taas paistatella vapaana.

Nyt oli vuorossa toisen kiekon valmistus. Tällä kertaa suojasin peiliaihion onnistuneesti ohuella talouskelmulla. Seuraavana päivänä kuivunut kipsikiekko irtosi helposti peilin pinnasta, mutta kelmun toiselle reunalle oli jäänyt ilmakupla, jonka seurauksena kiekkoon oli tullut merkittävä muotovirhe. Tässä vaiheessa olin käyttänyt sen 3 kg kipsiä, jonka olin hankkinut varastoon. Kipsikiekko on rakenteeltaan niin pehmeää, että virheen olisi saanut ehkä hiottua oikeaan muotoonsa. Päätin kuitenkin oppia edellisestä kokeilusta, enkä lähtenyt vaarantamaan peiliaihiota enää tämän takia. Hyppäsin samana iltana bussiin ja kävin ostamassa seuraavat 3 kg kipsiä. Ylijäävästä kipsistä voi tehdä vaikka jotain kivaa. Valoin alkuyöstä kolmannen kiekon onnistuneesti, josta on luvassa lisää alla. Tarinan opetus on kai se, että virheitä saa tehdä kunhan ei tee samaa virhettä kahdesti. Sopivasti näihin aikoihin vietettiin kansallsta Epäonnistumisen päivää.

Sitten päästäänkin onnistuneen työkalun valmistukseen. Hienohionnassa on tarkoituksena säilyttää sama peiliaihion kaarevuussäde, joka saavutettiin karkeahionnan lopussa. Jos olisin rouhinut kuopan käyttäen toista lasikiekkoa, olisi tämä työkalu muotoutunut hionnassa ja sopinut näin suoraan hienohiontaan. Koska uuden työkalun on oltava jo valmiiksi "oikean" muotoinen, kipsi valetaan suoraan koveran peiliaihion päälle. Näin työkalun pinnasta tulee kupera, ja sillä on hyvä ja tasainen kosketus peiliin.

Kahdeksan tuuman kiekkoon tarvitaan noin kilo kipsiä. Kipsiä saa ostettua pääkaupunkiseudulta ainakin Sinellin verkkokaupasta, tai käymällä Variston myymälässä paikan päällä. Rautakauppojen valikoimasta kipsiä ei tuntunut löytyvän, vaan ainoastaan erilaisia tasotteita ja seinämassoja. Periaatteessa nämä tuotteet soveltuvat työkalun materiaaliksi aivan yhtä hyvin.

Kipsin valamiseen tarvitaan muotin reunus, muovikelmua (tai pala muovipussia), teippiä, kauha ja ämpäri. Kelmu teipataan ensin peiliaihion päälle, jotta kipsi irtoaa helposti lasin pinnasta. Ilman tätä suojausta kipsi tarttuu todella tiukasti karheaan lasipintaan. Tässä kohtaa kannattaa myös varmistaa, että kelmun ja koveran peiliaihion väliin ei jää ilmaa. Kun peiliaihion kasteli ensin vedellä, sai kelmun pingotettua aivan lasia myöten. Tämän jälkeen peiliaihion ympärille taiteillaan sopiva reunus joka estää kipsiä valumasta pois. Valmistin reunuksen pitkästä kaistaleesta alumiinifoliota, jonka olin taitellut pituussuunnassa kolmeen osaan.

Kipsivelli valmistetaan ämpärissä. Lämpimän veden ja kipsin sekoitus on tehtävä varoen, jotta seokseen ei joudu ilmakuplia. Kun seos on valmis, kipsi kaadetaan muottiin. Tämä kannattaa tehdä hitaasti keskeltä aloittaen, jotta paksun massan alle ei jää ilmataskua. Lopuksi kauhalla voi vielä varovasti taputella vielä nestemäisen kipsin pintaa, jolloin ylimääräiset ilmakuplat nousevat pintaan.

Kipsivelli valettuna peiliaihion päälle.

Muutamassa tunnissa kipsi on kovettunut, ja reunuksen voi poistaa terävällä nykäisyllä. Muotti irtoaa peilin pinnasta varovasti nostamalla. Muotin pohja tuntui edelleen hieman kostealta, joten jätin kipsimuotin kuivumaan pöydälle muutamaksi päiväksi.

Valmis kipsivalu kuivamassa.

Kun kipsimuotti oli täysin kuiva, pyöristin sen reunat veitsellä samaan tapaan kuin peiliaihion reunaviisteet. Pohja on myös hiottava aivan tasaiseksi. Kipsi on kuitenkin niin pehemää, että hionta onnistuu esimerkiksi metallisella suoralla tai viivoittimella. Tämän jälkeen suojasin kipsikiekon kosteudelta suihkuttamalla pintaan paksun kerroksen hiuslakkaa.

Kipsityökalu viimeistellään tekemällä reunaviisteet ja tasoittamalla pohja.

Nyt on aika valmistaa työkalun metallinen hiomapinta. Itse käytin tässä materiaalina viiden sentin kolikkoja. Jos tahtoo niin tässä yhteydessä pääsee myös pesemään rahaa, kirjaimellisesti. Puhtaat kolikot kannattaa ensin asetella työkalun pinnalle vapaaseen muotoon ja suhteellisen tasaisesti, mutta mitään tiettyä kuviota tai symmetriaa ei kannata noudattaa. Oikeastaan kolikkojen tulisi olla täysin satunnaisissa paikoissa, jotta vähennetään sitä riskiä että peiliin tulee astigmaattisuutta.

Tämän jälkeen kolikkojen paikat kannattaa merkata piirtämällä tussilla pieni viiva kolikon ympärille. Kolikot täytyy vielä kiinnittää. Tässä voi käyttää joko lopullista ratkaisua eli epoksia, tai sitten pehmeämpää lähestymistapaa, jossa kiinnitys tapahtuu pien avulla. Pikeä käytettäessä hyvä puoli on se, että työkalun voi "prässätä" tiiviisti peiliaihion pintaa vasten.

Murskasin vasaralla hieman pikeä tuikkukynttilän alumiiniseen muottiin, ja sulatin siitä tasaisen massan lämmittäen muottia kynttilän päällä. Tämän jälkeen kaadoin hieman pikeä jokaisen kolikon paikalle, jotka olin aikaisemmin merkinnyt tussilla. Tämä on aika sottaista puuhaa, piki kovettuu nopeasti muodostaen ohutta rihkamaa.



Kolikot voidaan kiinnittää painamalla kolikko ensin pien päälle, ja lämmittämällä sitten kolikkoa niin että alla oleva piki sulaa. Käytin tässä apuna paksua pulttia, jonka sai kuumennettua kynttilän päällä tulikuumaksi. Kun kuumalla pultilla painoi kolikkoa, se painui pian kipsiä vasten. Kuumailmapuhaltimesta olisi tässä touhussa ollut paljon iloa ja apua.

Osa kolikoista irtosi kun kokeilin niiden tiukkuutta, ja minun piti lisätä pien määrää näiden alla. Lopulta kuitenkin kaikki kolikot olivat viimein paikoillaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna pikeä olisi voinut käyttää heti alkuun paljon enemmän. Olin aika säästeleväinen, ja nyt vähän askarruttaa että kestääkö kiinnitys hiontaa. Pian se nähdään.



Koska kolikot on kiinnitetty työkalun pintaan pien avulla, voi työkalun muotoon vielä vaikuttaa prässäämällä sitä peiliaihio päällä. Laitoin ensin osien väliin palan alumiinifoliota, jonka jälkeen koko paketti uuniin matalalle lämpötilalle noin 40-50 aseteeseen 20 minuutin ajaksi. Tämä jälkeen tein vielä kylmäprässin yön yli.

Työkalun ja peiliaihion välinen kontakti paranee prässäämällä.

Valmis täysikokoinen työkalu peiliaihion hienohiontaan.

Nyt on muuten marraskuun alku, ja aurinko paistaa iltapäivisin matalalta. Viime viikonloppuna aurinko paistoi lyhyen aikaa suoraan olhuoneen ikkunasta sisään. Nyt oli otollinen hetki kokeilla, onko sferometrilla saadut mittaukset peilin pinnasta olleet edes lähellekkään oikein. Äkkiä kävin noutamassa peilin, kastelin sen pinnan kiiltäväksi ja siirryin peilailemaan auringonvaloa. Yritin löytää polttopistettä heijastamalla valon ikkunankarmiin lähes takaisin sen tulosuuntaan nähden.Hetki oli suurenmoinen, peili muodosti kuin muodostikin noin sentin läpimittaisen polttopisteen! Nopeasti mittanauhalla mitattuna polttovälin pituus näytti summittaisesti 120 cm. Aivan mahtavaa.