Suunnitelma

Projektia suunnitellessa tuli eteen useampia tilanteita, jossa on tehtävä perustavanlaatuisia kompromisseja eri ratkaisuvaihtoehtojen välillä. Tässä on priorisointijärjestyksessä vaatimukset ja ominaisuudet, jotka asetin projektille:

1. Laatu

2. Toteutuksen vaikeus

3. Kaukoputken viemä tila ja liikuteltavuus

4. Hinta

1. Laatu

Haluan toteuttaa mahdollisimman laadukkaan kaukoputken. Tämän takia kaikkien materiaalivalintojen ja työtapojen on oltava mahdollisimman hyviä lopputuloksen kannalta. Toisaalta koska projektissa käyttää omaa (halpaa) aikaa, niin aikaa on käytössä lähes rajattomasti, tai ainakin niin kauan kunnes kaikki on valmiina.

Peilin muotoilua varten tavoitteenani on rakentaa ronchi-hila, foucault-testeri, tarkkuuspöytä sekä laser interferometri.

2. Toteutuksen vaikeus

Teksteissä ja ohjeissa varoitetaan pitämään ensimmäinen peili tarpeeksi pienenä. Tästä johtuen rajasin kaikki yli 8" peilit pois. Vastaavasti peilin pinnan oikean muotoilun kannalta nopeat peilit ovat hankalampia, joten kaukoputken aukkosuhteeksi on tultava F5-F6 tai hitaampi.

Jalustaksi on tulossa Dobson-tyyppinen rakenne. Tässä vaiheessa ensimmäinen prioriteetti on visuaalihavainnoinnissa. Myöhemmin voin rakentaa erillisen jalustan seurantaa ja kuvaamista varten.

Näillä reunaehdoilla putkesta on tulossa "kompromissi" syvän taivaan ja planeettaputkien välille. Tämä on tässä vaiheessa täysin hyväksyttävissä, katsotaan jos joskus syntyy parempi ratkaisu johonkin tiettyyn tarkoitukseen.

3. Kaukoputken viemä tila ja liikuteltavuus

Säilytyksessä olevan kaukoputken viemä tila on oltava mahdollisimman pieni. Säilytystilat ovat jo muutenkin rajalliset. Tämän lisäksi kaukoputkea on voitava helposti siirtää paikasta toiseen, ja sen on oltava helposti jälleen koottavissa käyttökuntoon.

Näin ollen olen jo melkein alkumetreillä hylännyt kiinteät putkirakenteet. Säilytyksen ja siirreltävyyden parantamiseksi rakennan putkesta kokoontaiteltavan.

4. Hinta

Mihin tahansa projektiin on helppo tehdä suuria investointeja summamutikassa. Päätin noudattaa tiukkaa budjettikuria, ja tutkia aina edullisimpia tapoja toteuttaa kukin vaihe. Aina kun on mahdollista, niin rakennan tarvittavat työvälineet itse. Materiaalit voivat olla joko uusia tai kierrätettyjä. Ainoastaan pakottavassa ja perusteltavissa olevassa tilanteessa ostaisin jotain valmiina.

Tuumasta toimeen

Tämä blogi kertoo yrityksestäni rakentaa oma tähtikaukoputki yötaivaan havainnointia varten.

Vaikka en ole tähtitieteilijä ja vaikka en huonosta nimimuististani johtuen muista kuin kourallisen eri tähdistöjen nimiä, niin olen silti uteliaan kiinnostunut siitä missä me oikein olemme ja mikä meitä ympäröi. 

Pitkän aikaa olen passiivisesti seurannut tähtitieteen tapahtumia. Olen tietysti kotimaisen Tähdet ja avaruus -aikakausilehden tilaaja, ja seuraan aktiivisesti ESAn ja NASAn tapahtumia Twitterin välityksellä. Ensimmäisen kerran aktivoiduin tähtitieteen tiimoilta kun Helsingin yliopistolla opiskellessani kävin Asko Palviaisen luennoiman tähtitieteen peruskurssin. Heti kurssin jälkeen pohdin innoissani tähtitieteen perusopintoja, mutta ne jäivät valitettavasti pohdintojen tasolle.

Muutama vuosi myöhemmin sain Eteläsuomalaisen osakunnan inspehtorilta Laura Kolbelta Jari Mäkisen kirjoittaman kirjan Avaruuslentäjän käsikirja. Luin kirjan läpi muutamassa illassa, sillä olihan tämäkin uravalinta käynyt joskus pienenä poikana mielessä. Tietokirjallisuus vei mukanansa, ja pian huomasin lukevani Paul Daviesin kirjan Kolkko hiljaisuus, ja sen jälkeen jatkoin luonnollisesti Valtaojan kirjoihin. Samaan aikaan taivaalla tapahtui vaikka ja mitä. Curiosity lasketui Marsin pinnalle, ja Rosetta vaipui horrokseen. Kirjahyllyyni alkoi kerääntyä uusia kirjoja aiheen ympäriltä. Tämä ei kuitenkaan enää riittänyt, vaan tahdon nähdä ympäröivän maailmankaikkeuden omin silmin, ja kenties ottaa siitä muutaman kuvan.

Ensin oli tietysti ajatus siitä että ostaisin valmiin kaukoputken. Selattuani Ursan valikoimaa ja ulkomaisia verkkokauppoja totesin, että haaveilemani tarpeeksi hyvä kaukoputki maksaa aika paljon enemmän kuin mihin minulla on varaa. Ei auta. Vaihtoehdoksi jäi kaukoputken rakentaminen itse.

Tähän pisteeseen mennessä on jo ehtinyt tapahtua paljon. Gradua kirjoittaessani lainasin kirjastosta Jari Turusen Kaukoputken rakentajan käsikirjan, joka toimi hyvänä välikevennyksenä tietokantojen transaktioteorialle. Kirjan jälkimmäistä osiota lukiessani olin hämmentynyt. Tämä projekti tulisi vaatimaan sellaisia asioita, joista minulla ei vielä ole mitään käsitystä. Toisaalta kirjan ensimmäinen osio lupasi että onnistusin välttävästi, enkä tulisi missään nimessä katumaan rakennusprojektia.

Niin se vaan on että opiskelu johtaa valmistumiseen ennemmin tai myöhemmin. Valmistuin viime jouluna tietojenkäsittelytieteen laitokselta. Gradun palautuksen jälkeen tuntui pitkästä aikaa siltä, että energiaa oli taas omille projekteille. Nyt oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta miten ihmeessä tässä pääsee liikkeelle? No, kuten missä tahansa muussakin asiassa eli hakemalla kaiken aiheesta saatavilla olevan tiedon. Kaukoputkien tapauksessa on hyvin helppoa eksyä opiskelemaan esimerkiksi valo-oppia, yleistä suhteellisuusteoriaa ja jopa lasiaihion valamista. Hetkinen, mihin se rajanveto kannattaa tehdä tällaisessa projektissa?

Perustin tämän blogin lähinnä itseäni varten. Ajattelin että kirjoittamalla ylös ajatuksia projektin varrella on helpompi seurata sitä, miten omat oletukset ja ennakkoluulot muuttuvat ajan myötä. Katsotaan mitä tapahtuu.