Seuraava aste

Jännitys tiivistyy, miten uusi työkalu toimii käytännössä? Seuraako sen käytöstä vain enemmän tuhoa kuin edistystä? No tämä selviää vain kokeilemalla. Käärin hihat ylös ja palasin takaisin kellarin verstaalle. Aloitin tämänkertaisen hiontasession piirtämällä tussilla viivat lasin reunasta reunaan. Kuvion kulumisen avulla voi sitten yrittää tehdä päätelmiä, onko työkalulla ja peilillä hyvä kosketus.

Peiliaihion pintaan on piirretty viivat työkalun ja peiliaihion välisen kosketuksen testaamiseksi.

Seuraavaksi täytyi tunnustella uutta työkalua hiontapöytään. Olin kiinnittänyt pöydän kolme reunatukea sen verran lähekkäin toisiansa, että reunoiltansa hieman soikea työkalu ei päässyt pyörimään ongelmitta alustalla. Siirsin ensitöiksi yhden kiinnikeen kauemmaksi, ja valmistin uuden puukiilan. Kiilan avulla työkalun ja peiliaihion saa nopeasti kiinnitettyä ja irrotettua alustasta.

Hiomapuuhaan ryhtyminen ei useinkaan tunnu suoraviivaiselta. Olin valmistautunut hiomaan jo edellisenä iltana, mutta tällöin paljastui että muutamat työkalun kolikoista olivat irronneet prässissä. Niinpä käytin eilisen työskentelyajan työkalun parantamiseen.

Mutta nyt pääsin vihdoin oikeasti hiomaan. Seuraava aste alkuhionnassa on piikarbidi n:o 180. Ripottelin karboa peiliaihion päälle, ja levitin sen tasaisesti lasille. Hionnan loppupuolella toimin saamani vinkin mukaan ja lisäsin veden joukkoon myös muutaman tipan tiskiainetta, jotta hionnassa syntyisi saippuakuplia. Kuplat auttavat hioma-aineen pysymistä työkalun ja peilin välissä.

Tussilla piirtämäni kuvio katosi muutamassa hetkessä lasin pinnasta. Kosketus oli siis suhteellisen tasainen. Myös muutama kolikko irtosi heti kättelyssä. Kävi juuri niin kuin olin pelännyt, sillä nämä olivat ne kolikot joiden kanssa olin pihistellyt piillä kiinnitettäessä. Päätin kuitenkin olla välittämättä tilanteesta, sillä kolikot irtosivat eri puolilta alustaa ja yleisvaikutelma oli edelleen tasapainoinen.

Piikarbidi ei aluksi meinannut pysyä paikoillaan kiekkojen välissä. Tahna valui hiotessa pois kolikkojen pinnalta muutamassa kymmenessä sekunnissa. Tämän hiontavaiheen ei pitäisi viedä kokonaisuudessa kauaa, joten lisäilin rohkeasti karboa muutaman minuutin välein. Jossain vaiheessa noin 45 minuutin tienoilla työkalun pinnalle oli kertynyt niin paljon muhjua, että hionta alkoi onnistua myös pidempiä aikoja. Nyt riitti että uutta ainetta lisäili noin 5-10 minuutin välein. Jatkoin hiontaa tämän jälkeen vielä tunnin ajan, jonka jälkeen pinta näytti jo paljain silmin aivan tasaisen karhealta. Lopuksi vielä työkalun ja työtason huolellinen siivous.

Myöhemmin pääsin tutkimaan peiliaihion pinnan rakeisuutta pienellä luupilla. Nappasin seuraavat kuvat valaisemalla pintaa peiliaihion takapuolelta. Pinta näyttää myös lähietäisyydeltä muuten tasaiselta, mutta siellä täällä on pieniä neulanreikiä, jotka kimaltelevat selvästi kirkkaassa valossa. Nämä ovat kuin pieniä monikulmaisia monttuja jäätiköllä. Yhteensä tällaisia pisteitä on arviolta 5-6. Uskoisin että seuraavat asteet kuluttavat pinnan näiden tasolle, joten tämä on tuskin este seuraavaan asteeseen siirtymiselle. Lasiaihion sisällä näkyy myös jonkinverran pieniä ilmakuplia. Toivotaan ettei hionta yllä niin syvälle että kuplia paljastuu näkyviin. Tällaisen kuopan poistaminen hiomalla tuntuu mahdottomalta.

Yllä on lähikuvassa peiliaihion pinta piikarbidi n:o 80 jälkeen, ja oikealla piikarbidi n:o 180 kohdalla. 

Mittasin myös peilin polttovälin. Se on tällä hetkellä erittäin hyvä F = 1216 mm. Päätin vielä varmistaa tämän tuloksen perinteisellä testillä, jossa märkää lasiaihion pintaa valaistaan taskulampulla ja heijastuneeta kuvasta etsitään se kohta valkoiselle paperilapulle, jossa valonsäde on pienimmillään. Hyvälle näyttää, vaikka ei tästä niin tarkkaa lukemaa saa :) Pinnan pallomaisuus oli sekin parantunut huomattavasti sitten edellisen mittauksen. Viiden eri mittapisteen syvyysero sferometrilla mitattaessa on noin +- 0.001 mm! Sain saman tuloksen usealla mittauskerralla.