Toinen erä

Tomu oli tuskin ehtinyt laskeutua kun palasin takaisin verstaalle. Aloitin homman kiinnittämällä uudet peiliaihion pidikkeet hiontapöytään. Edelliset olivat rakenteeltaan yksinkertaisesti liian heiveröiset.

Tällä kertaa hiontaan ryhtyminen oli paljon suoraviivaisempaa.  Aloitin hionnan siten että pyöritin peiliaihion suunnilleen samaan asentoon kuin viime kerralla lopetettaessa. Parempi noudattaa kiertoa edes summittaisesti, jotta reunojen paksuus pysyy tasaisena eikä kulu liikaa joltain reunalta.

Tein myös tällä kertaa kymmenen hiontakierrosta, ja aikaa tähän meni vajaa tunti. Tämän mittainen työskentelytapa tuntuu olevan sopivan mittainen rupeama yhdelle kerralle. Hionnan aikana peiliaihion keskellä olevat kuopat katosivat näkyvistä. Vain toiselle reunalle jäi jäljelle vyöhyke, joka ei vielä ollut kosketuksissa hiontatyökalun kanssa.

Peiliaihio vajaan kahden tunnin karkeahionnan jälkeen.

Jännityksellä mittasin taas kuopan syvyyden. Sain sferometrilla tuloksen 0.362 mm, joka tarkoittaisi sitä että edellisestä kerrasta kuopan syvyys olisi lisääntynyt keskimäärin noin 0.030 mm. Pinta näyttä onneksi kuluvan suhteellinen tasaisesti ja pysyvän näin lähellä palloa. Kuopan syvyys heittelee eri puolilta kiekkoa mitattaessa noin +-0.015 mm, joka on mielestäni ihan hyvä tulos tässä vaiheessa sillä lähtötilanteessa pinta ei suinkaan ollut tasainen.

Nykyisellä vauhdilla pääsen tavoitesyvyyteen noin 10 tunnin hionnalla. Täytyy silti myöntää, että tämä harrastus ei sovellu hektisille tai malttamattomille ihmisille. Onneksi peiliaihion keskellä oli valmiina pienoinen painauma, joka nopeuttaa karkeahiontaa huomattavasti.