Auringonpimennys

Tämä viikko on ollut poikkeuksellisen aktiivista aikaa taivaalla. Alkuviikosta taivas suorastaan kylpi revontulien loisteessa, ja tänään näkyi osittainen auringonpimennys. Vaikka pimennys näkyi täydellisenä vain pohjoisessa Huippuvuorilla, niin osittaisena pimennys näkyi aivan Etelä-Eurooppaa myöten.

Tapojeni mukaan olin taas pahasti myöhässä valmistelujen kanssa. Kävin eilen Ursan toimistolla tarkoituksenani ostaa auringon katseluun sopivaa kalvoa, mutta kaikki tarvikkeet oli jo myyty loppuun. Voi pahus. Tämä tarkoitti että en saa kuvattua tapahtumaa suoraan.

Myös useita päiviä kestänyt aurinkoinen ja pilvetön sää oli nyt ohi. Onneksi aamun edetessä pilvisyys väheni ja aurinko tuli näkyviin ohuen pilviverhon läpi. Rakensin nopeasti tee-se-itse heijastimen kenkälaatikosta ja kameran objektiivista. Näin pääsin edes osittain nauttimaan tapahtumasta.

Auringon kuva heijastettuna tasolle.

Osittainen auringonpimennys heijastimella.

Pimeimmillään auringosta oli noin 90% peitossa, jolloin maiseman valaistus muuttui selkeästi harmaan hämäräksi. Tällöinkin aurinko tuntui olevan aivan liian kirkas katseltavaksi suoraan heijastimelta. Auringonpimennyksen sai kunnolla esiin vasta peittämällä kädellä suurimman osan objektiivin pinta-alasta.

Ensi kerralla, vuonna 2018, olen paikalla kaukoputki valmiina ja suotimet ostettuna hyvissä ajoin.