1. lokakuuta 2014

Millimetrin kymmenys

Hilpaisin päivän päätteeksi taas hiomapuuhiin. Tällä kertaa en ollut merkinnyt mihin asentoon lasikiekko oli jäänyt edellisellä kerralla. Aloitin siis satunnaisesta kulmasta, ja käänsin kiekkoa hieman aikaisempia kertoja useammin, jotta ehtisin saada ainakin yhden täyden kierroksen tämän illan aikana.

Hioin taas kymmenen kierrosta. Koska lisään jokaisella kerralla aina saman verran piikarbidia ja vettä, hionta-aika pysyy kerrasta toiseen hyvin täsmällisesti 50 minuuttissa. Tätä voisi melkein verrata aamuiseen pyöräilymatkaan töihin, joka vie kesäaikaan aina 23 minuttia. Ei sen puoleen että pitäisin tästä kirjaa...

Noniin, sitten hiontapöydän nopea puhdistus ja pikapikaa sisälle mittaamaan tuloksia. Mittasin kahdesti peiliaihion pinnan viidestä sen eri pisteestä (keskeltä ja neljästä vastakkaisesta kulmapisteestä), ja sain näin kuopan syvyyden keskiarvoksi -0.535 mm. Kuopan syvyys oli kasvanut tällä kertaa kokonaisen millimetrin kymmenyksen! Vielä kynä ja paperi esille, muutama laskutoimitus ja tyytyväisenä voimme todeta että polttoväli on tällä hetkellä 1523,23 mm.

Ensimmäistä kertaa pääsin katsomaan miltä peilikuva näyttää. Asetin peilin pinta märkänä nojaamaan tuolia vasten, ja menin muutamien metrien päähän katsomaan kuvaa. Käynnykän salamavalon kanssa sain nopeasti etsittyä pisteen missä valo heijastui takaisin koko peiliaihion leveydeltä.

Nyt tästä eteenpäin täytyy olla tarkkana. Hionta on nyt kestänyt neljä ja puoli tuntia. Kuoppa on syventynyt sitä nopeammin mitä lähempänä ollaan tavoitetta. Jos tämä pitää edelleen paikkansa, on seuraavalla hiontakerralla oltava sferometri mukana. Tavoitteeseen on enää 0.140 mm, ja tämä siis tulee aika tarkalleen täyteen seuraavalla 50 minuutin hionnalla.

Peilin pinnalla on jo selkeä kuoppa, joka näkyy hyvin alla olevassa valokuvassa. Aihion keskellä on tulitikku, joka mahtuu miltei kokonaan suorakulman alle. Tämä on muuten toiseksi yksinkertaisin tapa mitata kuopan summittainen syvyys, jos käytössä on tarkkoja kalibroituja mittalevyjä. Ainoa tätä yksinkertaisempi tapa on käyttää taskulamppua valonlähteenä, ja mitata märän peilipinnan paperille heijastaman valonpisteen etäisyys peilistä mittanauhalla. Täytyy sanoa että onneksi rakensin sferometrin.


Mitä muuta voisin vielä kertoa. Pinnan pallomaisuus on edelleen pysynyt suhteellisen tarkasti samana. Tällä kertaa heittoa oli tullut hieman lisää edellisestä kerrasta, sillä ero kuopan syvyyden keskiarvon ja mitatun minimin sekä maksimin välillä oli noin +-0.09 mm. Hionta on silti mennyt paljon paremmin kuin uskalsin ennen aloitusta toivoa. Karkeahiontatyökalun pohja on myös hioutunut tasaiseksi. Pinnassa näkyy enää muutama kuoppa, jotka eivät hiontaa haittaa. Voisikohan tällä hioa vielä isomman peilin?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti