Tuumasta toimeen

Tämä blogi kertoo yrityksestäni rakentaa oma tähtikaukoputki yötaivaan havainnointia varten.

Vaikka en ole tähtitieteilijä ja vaikka en huonosta nimimuististani johtuen muista kuin kourallisen eri tähdistöjen nimiä, niin olen silti uteliaan kiinnostunut siitä missä me oikein olemme ja mikä meitä ympäröi. 

Pitkän aikaa olen passiivisesti seurannut tähtitieteen tapahtumia. Olen tietysti kotimaisen Tähdet ja avaruus -aikakausilehden tilaaja, ja seuraan aktiivisesti ESAn ja NASAn tapahtumia Twitterin välityksellä. Ensimmäisen kerran aktivoiduin tähtitieteen tiimoilta kun Helsingin yliopistolla opiskellessani kävin Asko Palviaisen luennoiman tähtitieteen peruskurssin. Heti kurssin jälkeen pohdin innoissani tähtitieteen perusopintoja, mutta ne jäivät valitettavasti pohdintojen tasolle.

Muutama vuosi myöhemmin sain Eteläsuomalaisen osakunnan inspehtorilta Laura Kolbelta Jari Mäkisen kirjoittaman kirjan Avaruuslentäjän käsikirja. Luin kirjan läpi muutamassa illassa, sillä olihan tämäkin uravalinta käynyt joskus pienenä poikana mielessä. Tietokirjallisuus vei mukanansa, ja pian huomasin lukevani Paul Daviesin kirjan Kolkko hiljaisuus, ja sen jälkeen jatkoin luonnollisesti Valtaojan kirjoihin. Samaan aikaan taivaalla tapahtui vaikka ja mitä. Curiosity lasketui Marsin pinnalle, ja Rosetta vaipui horrokseen. Kirjahyllyyni alkoi kerääntyä uusia kirjoja aiheen ympäriltä. Tämä ei kuitenkaan enää riittänyt, vaan tahdon nähdä ympäröivän maailmankaikkeuden omin silmin, ja kenties ottaa siitä muutaman kuvan.

Ensin oli tietysti ajatus siitä että ostaisin valmiin kaukoputken. Selattuani Ursan valikoimaa ja ulkomaisia verkkokauppoja totesin, että haaveilemani tarpeeksi hyvä kaukoputki maksaa aika paljon enemmän kuin mihin minulla on varaa. Ei auta. Vaihtoehdoksi jäi kaukoputken rakentaminen itse.

Tähän pisteeseen mennessä on jo ehtinyt tapahtua paljon. Gradua kirjoittaessani lainasin kirjastosta Jari Turusen Kaukoputken rakentajan käsikirjan, joka toimi hyvänä välikevennyksenä tietokantojen transaktioteorialle. Kirjan jälkimmäistä osiota lukiessani olin hämmentynyt. Tämä projekti tulisi vaatimaan sellaisia asioita, joista minulla ei vielä ole mitään käsitystä. Toisaalta kirjan ensimmäinen osio lupasi että onnistusin välttävästi, enkä tulisi missään nimessä katumaan rakennusprojektia.

Niin se vaan on että opiskelu johtaa valmistumiseen ennemmin tai myöhemmin. Valmistuin viime jouluna tietojenkäsittelytieteen laitokselta. Gradun palautuksen jälkeen tuntui pitkästä aikaa siltä, että energiaa oli taas omille projekteille. Nyt oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta miten ihmeessä tässä pääsee liikkeelle? No, kuten missä tahansa muussakin asiassa eli hakemalla kaiken aiheesta saatavilla olevan tiedon. Kaukoputkien tapauksessa on hyvin helppoa eksyä opiskelemaan esimerkiksi valo-oppia, yleistä suhteellisuusteoriaa ja jopa lasiaihion valamista. Hetkinen, mihin se rajanveto kannattaa tehdä tällaisessa projektissa?

Perustin tämän blogin lähinnä itseäni varten. Ajattelin että kirjoittamalla ylös ajatuksia projektin varrella on helpompi seurata sitä, miten omat oletukset ja ennakkoluulot muuttuvat ajan myötä. Katsotaan mitä tapahtuu.